Oltiin jo aiemmin pohdittu et lähettäs tutkailemaan lähellä sijaitsevia vuoria, ja jätkät jo yhtenä viikonloppuna oliki käyny pitemmän lenkin mut päättivät vesipulan takia palata takas. Tästä viisastuneenä päätettiin ottaa vettä mukaan niin paljo ku sitä mahtuis ja jaksettaisiin raahata (ja se kannatti).
Sovittiin et mukaan lähtee vaihtareiden lisäks myös työharjotteluaan täälä tekevät rempseet neitokaiset. Ja niinpä lähtö oliski sit lauantaiaamuna seiskalta suht isolla porukalla. Ihan niin ei sit kuitenkaan käyny...johtuen perjantai-iltana järjestetyistä grillibileistä.. Pari vaihtaria ilmotti jo illan aikana et ei taida olla aamulla vaelluskunnossa..ja pari muuta oli sitä mieltä et varmasti selviivät aamulla mukaan.. "Lyödäänkö vaikka vetoa et kykenen aamulla lähteen?" ....ja kappas muuan miekkonen on miulle ravintolasafkan velkaa..
Näytti siltä et saatais reissu tehdä pelkästään suomalaisten neitokaisten voimin, mutta hienoisena yllätyksenä paikalle raahautui pienehköä krapulaa (humalaa?) sairastava yksilö, joka aiko selvitä reissusta ilman aamupalaa ja eväitä... Mukaan lähti myös eräs paikallinen heppu, joka kyllä viiletti ihan omia matkojaan lähes koko reissun.


Alkumatka mentiinkin varsin rivakkaa tahtia (krapulaisella tais olla kiire kotiin) Vauhdikkaan alun jälkeen kipuaminen alko tuottaa kuitenki pientä tuskaa ku kengät oli hiertäny jo edellisen aamun lenkillä molempiin jalkoihin rakot ( noh enää rakoista ei ollu tietookaan, tilalle oli tullu jo kunnon hiertymät). Huipulle kuitenkin päästiin ja kipuaminen kesti vaan vajaa kolme tuntia parin pikku pysähdyksen kera. Ihan Mount Everest ei meidän vallottama vuori ollu, mut huikeet näkymät jokatapauksessa. Huipulla sit napsittiin kuvia ja syötiin matkaeväänä olleita hedelmiä. Onneks eräs ystävällinen henkilö lahjoitti hyvinvoivalle miekkoselle banaanin, niin ei ihan kuolemaa tarvinnu senkään tehä.. ;D



Alaspäin tullessa matka taittuki sit aika paljo hitaammin. Rinne oli sen verran jyrkkä et askeleita sai ottaa tosi varovasti (etureidet sai kunnon kyytiä ku joutu kokoajan kulkemaan pienessä kyykkyasennossa).. Mut takas yliopistollekki päästiin pienten mutkien kautta. Viiden tunnin tarpomisen jälkeen olo oli aika jees.. :)
Ja ihan pakko vielä tähän loppuun kertoo mitä tänään tapahtu! Vihdoin ja viimein meidän jääkaapit saapu, eikä ihan mitkä tahansa jääkaapit vaan sellaset, joissa on erillinen pakastin! Aika hyvin tässä onki tullu jo sopeuduttua elämään ilman. Kahvi maistuu jo ihan juotavalta maitojauheen kera, eikä lämmin vesikään enää niin hirveetä oo (on se!)..ja leipäki menee loistavasti ilman levitettä.. Mut nyt on kyllä aika luksus olo siemailla kylmää vettä jääpalojen kera.
 |
| Luulin että on jo joulu ku tämmönen paketti oli ilmestyny huoneeseen |