Kuiva, kuivempi, Namibia

Sadekausi tais sit jäädä tälläkertaa melkeen kokonaan väliin.. no mut mitäs tuosta, seuraavan kerran vettä tulee ehkä ens vuonna...Eikä taida nyt ihan mitkään pienet sadetanssit tässä tilanteessa auttaa, sillä koko maan on vallannu täys kuivuus ja sen takia tänne on nyt julistettu hätätila (http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2013051717033095_ul.shtml). Viikko sitte tuliki tiedote et koko kaupungista suljetaan vedet joka kuukausi yhdeksi viikonlopuksi aina elokuulle asti. Tiedotteessa mainittiin vesikatkon johtuvan putkien kunnostustöistä....pieni epäilys tästä kuitenki heräs. Vesikatkoa odotellessa sit mietittiinki et eiköhän sitä yhden viikonlopun ilman suihkua pärjää.... mut sit tuli mieleen et tosiaan sitä vettä tarvitaan vessoihinki.. Viikonloppu koitti, mutta vesikatkoa ei! Meille selvis että yliopistolla on oma vesijärjestelmä ja -torni, joten katko ei koskettanu kampuksella asuvia. Mut ihan pelkästään jo ajatus siitä et maan pääkaupunki sulkee vedet koko viikonlopuks on aika hurja.. Kuvitelkaas sama tilanne sit vaikka Helsinkiin...

Vesipulasta huolimatta reissussa ollaan taas muistettu käydä. Tälläkertaa suuntana oli eteläinen Namibia, ja matkaa taitettiin joku reilu 2100 kilometriä.

Reitti

Hobas campsite, Fish River Canyon ja Ai-Ais:n kuumat lähteet

Nyt oltiin sit kerranki viisaita ja maksettiin vähä ennemmän et saatiin isompi ILMASTOITU auto..ja Mr Hirvi family (kuten leiripaikan varausvahvistuksessa luki) pääsi matkaan. Jätkät hoiti tällä kertaa kuskin hommat ja tytöt istu (hiljaa?) takapenkillä. Ekat pari yötä majotuttiin teltoissa ja eka yö meniki aika viileissä tunnelmissa, ja sen seurauksena yks matkalaisista sai flunssan kaverikseen. Telttapaikat oli varsin mukavilla paikoilla ja leirinuotion ääressä oli mukava istua iltaa. Tähtitaivas näytti ihan mielettömältä ku ei ollu missään valoja häirihtemässä näkymää. ...toisaalta ei ollu myöskään valoja sillonkaan ku yöllä piti lähtee taapertamaan vessaa kohti..ja ku täälä on aurinko laskenu on ihan oikeesti pimee.. 

Käytiin tutkaileen monia hienoja paikkoja kuten Fish River Canyon, joka sekin tosin oli vesipulan takia kuivunut.. Näkymät oli kuitenki tosi hienot ja kuvia tuli napsittua taas muutama. Toinen yö vietettiin Ai-Ais nimisessä paikassa, joka oli ihan ku paratiisi vuorten keskellä. Uima-altaassakaan ei tarvinnu palella, sillä vesi oli kuumien lähteiden ansiosta varsin lämmintä. 

Potut liekeissä (Hobas campsite)

Fish River Canyon

Komiat oli maisemat

Ai-Ais

Ai-Ais campsite

Vieläkö on villihevosia...?

Matkan edetessä tiellä tuli vastaan varoituskyltti, joka varotti hevosista. Oltiin ajettu alueelle, jossa oli mahdollista nähä sotien jälkeen vapaaks jääneiden hevosten jälkeläisiä. Ei siis ihan aitoja ja alkuperäsiä, mut villihevosia kuitenki. Ja minä tietysti heppahöperönä olin riemusta soikee ku pääsin kuvaamaan nuita kauniita olentoja. :) 

Seuraavaan kohteeseen matkatessa todettiin eräs varsin tärkeä seikka...ja tässä pieni vinkki niille, jotka meinaa Afrikassa joskus autoilla: tankkaa auto AINA kun siihen on mahdollisuus! Oltiin kyllä tutkailtu kartasta välimatkoja ja matkan varrella olevia kaupunkeja, mutta mieleen ei juolahtanu et vois käydä niin että kaupungin ainut huoltoasema on suljettu.. Niin kuitenki kävi, ja eipä siinä sit paljo muuta auttanu ku lähtee jatkaa matkaa kohti seuraavaa kaupunkia ja toivoo parasta. Pensavalon syttyessä tunnelma alko lämmetä, sillä päätettiin sulkea ilmastointi ja harjotella taloudellista ajoa ihan huolella. Huoltoasemalle asti selvittiin ja tälläkertaa ihan auki olevalle..

Kaikilla ei se bensa oo tainnu ihan riittää ( huomaa kauniit luodinreiät)

Hiukan aution näkönen asemarakennus matkan varrelta

Paikoitellen rautatie näytti varsin hyvältä,
mut tuskin siinä silti pahemmin junia kulkee ku välillä ei ollu raiteita ollenkaan...

!!!

<3

Luderitz

Seuraava majapaikka sijaitsi rannikolla Luderitz nimisessä kaupungissa. Nyt siirryttiin telttamajotuksesta ihan sisätiloihin ja muutos oli varsinkin neitosten mieleen. Kaupunki oli tosi nätti, mutta jäätävän kylmä merituuli ei tehny kovin suurta vaikutusta, sillä vaatetta ei ollu tarpeeks mukana. Ravintolassa kuitenki päästiin taas syömään hienosti ja alkupalaks oli ihan pakko tilata ostereita ku kerranki niitä oli mahollista maistaa (maistuu graavikalalta).

Luderitzin lähistöllä sijaitsee Kolmanskop niminen aavekaupunki. Kyseinen paikka on kokonaan hylätty ja tyhjät hiekan peittämät talot näytti hienoilta mutta samalla karmivilta. Tuntuu tosi uskomattomalta et asukkaat on ensin rakentanu vuosia toimivaa kaupunkia ja sit hylänny sen...

Sänky!

Luderitz

Vaatetusvalinta olis voinu olla toinen

Ostereita

Aavekaupunki

Tuijottaaks sieltä joku?

Pientä aavikoitumista huomattavissa?

Keetmanshoop

Viimenen kohde paluumatkalla oli Keetmanshoopin lähistöllä sijaitseva Quivertree metsä ja jättiläisten leikkikentäksi kutsuttu alue. Keetmanshoop on varsin pieni kaupunki keskellä ei mitään.. mutta kuinkas kävikään ku syömään mentiin.. Ei varmaan paikkaa oo, jossa ei toisia suomalaisia vastaan tulis, ja niinhän tuota viereisessä pöydässä istu seurue, joka oikeenkin sujuvaa suomea tuntu supattavan..  Seuraavana aamuna startattiinki kotimatka, joka tuntu hurahtavan aika vauhdilla sillä viimeset 500 kilometriä taittu 4,5 tuntiin ja taidettiin matkalla pari kertaa pysähtyä jäätelöllekki... 

Vika mökkimajotus oli aika jees

Quivertree Forest

Giants playground ja koko poppoo