Nothing works but everything will work out

Zambian pääkaupunkiin Lusakaan saavuttaessa saatiin kuulla että virastot ja kaupat ei oo auki koska on yleinen juhlapäivä. Ei muuten olis ollu mitään ongelmaa mutta tarkotus oli matkata junalla Zambiasta Tanzaniaan ja ennen junaan astumista pitäs olla viisumit hankittuna (jotka oli siis tarkotus hankkia suurlähetystöstä, joka oli kiinni). Toinen ongelma oli junalippujen ostaminen… ei nimittäin sekään paikka näyttäny olevan auki. Noh vartija kuitenki päästi meidät alueelle ja tavattiin ystävällinen nainen, joka suostu myymään meille liput.. ja jälleen vastassa pieniä ongelmia..hänellä ei ollut myydä kuin kaksi lippua ja matkalaisia siis oli neljä. Ja kyseiset vapaat liput oli kakkosluokkaan, jonne välttämättä ei oltas haluttu mennä. Nainen kertoi että loput liput kuulemma voidaan ostaa kaupungista, josta juna lähtee jos ollaan tarpeeks ajoissa paikalla, ja nainen kertoi myös että voisimme ostaa viisumit junassa Tanzanian rajalla. Toisaalta oltiin myös luettu jostain että rajavartijat saattaa heittää ulos junasta, jos ei oo viisumia valmiiks hankittuna. Pienestä riskistä huolimatta päätettiin kuitenki yrittää, sillä bussissa oli tullu jo istuttua sen verran monta tuntia ettei kolmen päivän bussimatka enää kiinnostanu.

Kapiri Moshiin kaupunkiin, josta juna lähtee, saavuttiin aikaisin seuraavana päivänä.. Ja saatiin kuulla jälleen ”hyviä” uutisia. Kakkosluokan hytit, joihin oltiin saatu kaks lippua oli kuuden hengen hyttejä, ja jos oltas haluttu olla kaikki samassa hytissä olis pitäny ostaa koko hytin liput. Haluttiin kuitenki päästä samaan hyttiin, muttei haluttu maksaa maltaita, joten lähettiin keskustelemaan virkailijan kanssa, josko olis joku muu vaihtoehto. Pitkän keskustelun päätteeksi miekkonen lupas meille neljänhengen hytin ykkösluokasta.

Junassa oli tarkotus tarjoilla aamiaista ja muuta sapuskaa matkan aikana, mutta haluttiin silti ottaa kaikelta varalta omia eväitä mukaan. Käytiin sit paikallisessa kaupassa, josta ei hirveesti mitään järkevää syötävää löytyny. Siispä eväiksi sai kelvata pullamössöleipä ja pähkinävoi. Onneks tavattiin myös naisia jotka myi hedelmiä ja saatiin ostettua myös omenoita. Paikallinen valuutta alko olla jo aika vähissä, joten olis pitäny käydä nostamassa lisää..mut kappas automaatissa ei ollu rahaa joten ei autanu ku palata takas junalle, sillä se oli ihan just lähössä.

Luksus hyttimme

Maisemaa matkan varrelta

"Pikajuna Afrikan halki kiitää yö jo on valokiilat lakaisevat rataa kiiltävää" 

Tässä vaiheessa junailua vielä hymyilytti

Eka ja toka yö junassa ei tuntunu vielä kovin pahalta mut sit kuultiin että raiteilla on sattunu joku onnettomuus ja joudutaan odottamaan hetki ennen ku päästään jatkaan matkaa. Koska oli viimenen päivä kyseessä ajateltiin et voidaan syödä loput eväät ja ostaa juotavia lopuilla rahoilla. Ku oltiin saatu mahat täyteen leipää ja maapähkinävoita (hyi!) saatiin kuulla et onnettomuus onki vähä suurempi koska juna on suistunut raiteiltaan ja että päästäs jatkaan matkaa vasta seuraavana päivänä.

Koska juna oli pysähdyksissä vessat ei toiminu , sähköt katkes ja moskiitot alko puskeen joka ikkunasta sisään. Yö oliki sit varsin tuskanen ku ötökät meinas syödä hengiltä, hikeen meinas hukkua ja torakat vilisteli lattialla (ykkösluokassa torakat oli tosin pienempiä ku muualla). Aamulla oli mitta täynnä ja pakattiin kamat pimeessä ja hylättiin juna keskellä ei mitään. Muukaan lähti muitaki matkalaisia ja heiltä oltiin kuultu että EHKÄ jollaki miekkosella tai sen kaverilla (tai sen kaverin kaverilla) on minibussi, jolla päästään Dar Es Salamiin eli meidän kohteeseen muutamassa tunnissa. Lähettiin sit ehtimään tätä ihmeellistä miekkosta ja päädyttiin odottamaan kyytiä pikkukylän tien varteen. Lopulta matka kesti koko päivän ja taittu kahdella eri bussilla. Perille kuitenki päästiin nälkäsinä, väsyneinä ja janosina. Eväät oli nimittäin loppunu jo edellisenä päivänä ja ilman paikallista valuuttaa oli turha yrittää mitään ostaa, eikä pankkiautomaattia ollu lähimailla koko päivänä. Yhden banaanin voimalla ja vesihörpyllä siis päivä mentiin, toisaalta oli ihan hyvä ettei tullu juotua ”liikaa” nimittäin koko päivänä ei oikeen ollu mahollisuutta vessaan ku istuttiin bussissa (joka ei tehny niin pitkiä pysähdyksiä että olis puskaan ehtiny piipahtamaan).

Tässä odotellaan kyytiä, joka ehkä tulee.. enää ei hymyilyttäny niin paljoo..

74 junassa istutun  sekä 39 bussissa kyyhötetyn tunnin jälkeen vihdoin päästiin syömään kunnolla ja nukkumaan oikeaan sänkyyn. Majapaikan suihku oli jäätävän kylmä mutta se ei enää paljo haitannu kolmen suihkuttoman päivän jälkeen. Fiilis oli sanoinkuvaamattoman hieno!