Roadtrip 4.4 - 7.4.2013

Vihdoin saatiin vuokrattua auto ja päästiin reissuun. Ensimmäiseen leiripaikkaan matkaa oli noin 300km, joista viimeset 200km soratietä. Leirintäalueelle piti saapua ennen auringon laskua, koska sen jälkeen portit menee kiinni. Päätettiin et lähetään ajaan heti ku tytsyjen työt loppuu...ja tiedettiin et kiire tulee. Ajateltiin et alkumatka vedetään mahdollisimman lujaa ku ei tiedetty miten huonossa kunnossa päällystämättömät tieosuudet olis. Kuskin kaasujalka oliki sit suhteellisen raskas ja vauhti oli lähetulkoon se, mitä Polosta irti saatiin (eihän se kovin lujaa kulkenu ku oli painava lasti), mut eka 100km hujahti vähä reilussa 40 minuutissa.

Reitti, jota suurinpiirtein mentiin (n.1300 km)

Sorateiden virtuoosi...

Naukluft
Eka leirintäpaikka sijaitsi Namib-Naukluft National parkissa, jonne saavuttiin täpärästi 5 min ennen ku portit meni kiinni. Nopsaa sit koitettiin saada teltta kasaan ennenku tuli ihan pimeetä. Iltapalan jälkeen sit mentiinki suoraan nukkuun ku tiedettiin et aamulla olis aikanen herätys ja suuntana 17km pitkä vaellusreitti.

Eka leiripaikka

Toisilla oli vähä käytännöllisemmät menopelit
(ehkä meilläki sit seuraavalla kerralla)

Aamulla sit pikanen aamupala ja teltan purku ja auton pakkaaminen (meitä oli varoteltu että paviaanit saattaa käydä hajottaan leirin, jos teltta jätetään pystyyn). Sit paaaaaaljon vettä mukaan ja menoks.
17km saattaa kuullostaa lyhyehköltä patikointimatkalta, mut vaihtelevassa ja välillä tosi raskaassaki maastossa se oli kyllä ihan tarpeeks. Reitin piti olla helppo, mut me tultiin kyllä toiseen tulokseen.. Välillä piti kulkee tosi jyrkkien rinteiden reunoilla ja ei pahemmin uskaltanu muualle katella ku jalkoihin. Mieleen juolahti myös ajatus et jos sattus loukkaantuun, niin ei pahemmin olis mahollisuuksia päästä pois, sillä puhelimista oli kentät hävinny jo ajomatkalla noin 100km sitte.

Reitti oli merkitty keltasella maalilla maalatuilla jalanjälillä, joita aina ei oikeen tahtonu löytyä ja aikaa meni siks myös edestakas kävelyyn. Kuljettuja kilometrejä oli tosi vaikee arvioida, ja reitille ei pahemmin ollu merkattu välietappeja puolta väliä ja reitin alkua lukuunottamatta. Ensimmäisen parin tunnin jälkeen huomattiin et ollaan edetty vasta 3km, joten päätettiin pistää töppöstä toisen eteen vähä rivakammin. Loppumatka mentiinki sit ainaki miun kunnon kestävyyden rajoilla, ja taukoja pidettiin lähinnä nopeiden kuvien ottamiseen ja juomiseen. Kokonaisuudessaan matka kesti 7 tuntia.

Suurin osa reitistä kulki vuoristossa

Huipulta oli kivat näkymät

Seepran raatoja tuli vastaan melko paljo
(nähtiin pari elävääki)

Vaelluksen jälkeen päätettiin kokkailla nopsaa ja jatkaa matkaa seuraavaan leiripaikkaan.. Ruuanlaittoon lisäs pienen haasteen ärhäkkä paviaani, joka halus saada osansa.. Eka se pysy pois ku sille karju ja heitteli kivillä.. mut sit se päätti toisin. Hampaat irvessä se sit juoksi suoraan meidän pöytään ja lähti perään ku juostiin autolle. Sit vaan kateltiinki auton ikkunasta ku se tyytyväisenä veti menemään pastaa miun lautaselta kauha kädessä.

Mörkö

Sossusvlei ja Sesriem
Seuraavan leiripaikan piti olla noin tunnin ajomatkan päässä, mut kuten aina Afrikassa, matkoille ja ajalle on ihan omat merkityksensä. Ajelu kestiki vähä reilu pari tuntia ja seki ajettiin niin lujaa ku kuoppasilla hiekkateillä oli mahollista. Perille saavuttiin taas nipinnapin ajoissa ja telttaki saatiin kasaan vähä ennen pimeetä. Iltapalaa päätettiin mennä syömään leirintäalueen ravintolaan, jossa vaihteeks taas tilailin pihviä, joka maistu kyl tosi hyvältä. 

Aamulla heräiltiin jo ennen viittä et ehdittiin purkaa teltta ja pakata auto ajoissa. Tarkotus oli mennä ihasteleen auringonnousua hiekkadyyneille. Tälläkertaa oltiin kerranki ajoissa ja saavuttiin lähelle dyynejä pimeän aikaan. Loppumatka oli kiellettyä ajaa ilman nelivetoo, joten parkkeerattiin meidän mopoauto ja otettiin toinen kyyti. 

Autolla päästiin dyynien juurelle ja siitä matka jatkuki sit kävellen. Hiekassa tarpominen ei oo mitään kevyintä puuhaa, mut dyynin päälle päästiin ja eiku kuvia räpsimään.

Anna mä lepään

Alaspäin oliki sit vähä kevyempää kulkee

Sit ku dyynit oltiin saatu katsastettua ajeltiin lähellä sijaitsevälle Sesriem Canyonille. Aikaa ei ollu hirveesti käytettävissä sillä samana päivänä piti vielä ajella Swakopmundiin, jonne matkaa oli pitkästi. Siispä pikanen patikointi kanjonin ympärillä ja kanjonissa sai riittää. Tosin keskipäivän aurinko oli niin porottavan kuuma, ettei sielä paljo kauempaa oliskaan jakanu olla.

Sesriem Canyon

Apina löys puun

Walvis Bay ja Swakopmund

Telttailuelämä jätettiin taakse ja suunnattiin rannikolle meren äärelle. Pieni pysähdys tehtiin Walvis Bayhin, jossa käytiin tutkaileen flamingoja ja pelikaaneja. Nyt olin sit mieki jo hypänny rattiin ja huristellu menemään, kaupunkiin tultaessa olin kuitenki jo totaalisesti unohtanu et ajetaan vasemmanpuoleisessa liikenteessä.. Nohevana risteyksessä sit käännyin väärälle kaistalle, onneks ei ollu pahemmin muita autoja liikenteessä niin pääs kurvailemaan takas omalle kaistalle. :D 

Walvis Bay

Pysähdyksen jälkeen matka jatkuki sit Swakopmundiin, josta oltiin varailtu hotelli. Hotellilla sai huomata miten paljo ilma oli jäähtyny matkan edetessä. Kylmät merivirrat vaikuttaa rannikon säähän sen verran paljo, ettei veteen pahemmin tehny mieli pulahtaa. Muutenki tuntu ku olis tullu kokonaan eri maahan, kaupunki vaikutti tosi eurooppalaiselle ja suurinosa ihmisistä oli valkoihosia afrikaaneja. Illalla suunnattiin italialaiseen ravintolaan syömään, ja syötiinki ihan pitkän kaavan kautta. Alkupalaks kreikkalaista salaattia, pääruuaks ihan huippua seafood-pastaa (katkarapuja, simpukoita, mustekalaa ym.)  ja jälkkäriks brownieta vaniljajäätelön kera. Suomessa kyseinen huvi olis voinu tulla melko kalliiks, mut loppulaskua ku silmäiltiin niin huomattiin et kaikkien neljän ruuat ja juomat makso yhteensä noin 50e.

Seuraavana aamuna vielä ennen kotimatkaa käytiin mutka rannalla ja shoppailemassa. Vaikkei uimaan mentykkään, oli meri ihanan rentouttava ja aaltoja oli kiva kuunnella. Lopuks piipahdettiin vielä salaatille ja sit kotimatka saattoki startata. Tälläkertaa koko matka (reilu 300km) oliki päällystettyä tietä..ja se meidän onneks, koska rikkoontuneiden iskareiden takia kyyti alko muistuttaa jo laivalla matkustamista. Täälä liikenne kulkee kyllä hiukan eri tahtia ku Suomessa..130km/h vauhdissa porukka päästelee vielä ihan surutta ohi. Enää meillä ei kuitenkaan ollu kiire, joten päätettiin ottaa loppumatka vähä rauhallisempaa tahtia ettei hiukan kärsiny automme ihan kokonaan hyytyis.

Kotia kohti

Paska reissu, aprillia ;)

No nyt on sit tullu koettua Afrikkalainen päivystys pääsiäisen aikaan.. Ei mikään ihana kokemus voin todeta. Päätettiin tytsyjen kans lähtee jälleen vuorille vähä retkeilemään.. ja tottakai haluttiin valita vähä extrememmät reitit, eihän me mitään polkuja haluta käyttää (hyvä me!). Kaikki meni varsin hyvin ylösmentäessä.. mut sit jyrkkä rinne alaspäin ei ehkä ollu ihan paras mahdollinen valinta. Siihen ku vielä lisää liukuvan soran niin tulos on taattu. Toisinsanoen sora lähti mukavasti vyörymään jalkojen alla ja vauhti kiihty liian kovaksi, yritin sit jarrutella..mut kappas polvi ei oikeen kestäny ja taittu yli. Siinä sit tuli vähä kynnettyä maata turvallaan ja käsillään.. Ulospäin ei pahemmin näkyny muita jälkiä ku naarmuja leuassa ja kämmenissä... siihen ku se sit oliski vaan jääny, jomottava kipu polvessa oli ihan jäätävä. Ei mitään toivoo et sille olis voinu laskee painoo. Yritin vakuutella itelle et ei siinä mitään vakavaa voi olla ku ei oo edes turvoksissa, mut kylläpä se turvotuski sieltä pikkuhiljaa alko tulla. Onneks ei ollu enää pitkä matka takas yliopistolle, olis muuten yks jalkasena voinu olla pikku hätä.

Noh tien laitaan ku päästiin, niin ei muutaku taksia kehiin ja suunnaks sairaala. Taksi kuski kyseli et mihin sairaalaan mennään, mut eipä ollu pahemmin tietoo paikallisista paikoista, joten sanoin et lähimpään... Noh se sit kuskas meidät Katuturaan, joka ei ehkä olis ollu ensimmäisenä toivelistalla. Vastaanottoaula oli ihan täynnä ihmisiä ja pikku epätoivo alko iskee. Parin tunnin odottelun jälkeen pääsin jututtaamaan jotaki hoitajaa, joka anto pillerin kouraan ja sano et lääkäri kahtoo jalkaa kohta... Noh Afrikan "kohta" tällä kertaa tarkotti reilua tuntia. Ja tää odotus sen takia et sai kuulla lääkäriltä "onhan tuo vähä turvoksissa, pitäsköhän se kuvata?".... Siinä vaiheessa miulla alko olla pikkusen hermo jo kireellä päätin olla hiljaa ettei tulis sanottua jotain pahasti. Seuraavaks lääkäri sit alkoki kysellä vakuutuksista ja pienen rupattelutuokion jälkeen tultiin siihen tulokseen et se kuvataan. Jälleen lisää odottelua..

Vihdoin ja viimein parin tunnin odottelun jälkeen lääkäri sai kuvat kouraansa ja totes et jalka pitää leikata. Mie olin lähinnä paniikin partaalla ja sanoin ettei sitä todellakaan olla leikkaamassa. Yritin kysellä tarkempia tietoja et mikä oikeen oli vialla mut yhteinen kieli oli hiukan hukassa.. Fiksuna tyttönä sit päätin lähtee sairaalasta, koska olin päättäny ettei sielä miun jalkaan enää kosketa, onneks sentään tajusin pyytää kuvat mukaan.

Yliopistolla sit manailin ku miun huone sattuu olemaan just ylimmässä kerroksessa et miten sinne oikeen pääsen.. mut hitaasti mutta varmasti portaista tuli selvittyä ( ei kyl mitään tietoo miten pääsen alas). Sit vaan kaivelemaan vakuutusyhtiön numeroo ja soittoo Suomeen.. Pienehkön odottelun jälkeen puheluun vastattiin ja asia luvattiin selvittää mahdollsimman pian. Yleensä tällasissa tapauksissa kuulemma vakuutusyhtiö korvaa lennot takas Suomeen, ja operointi tapahtuu kotimaassa. Ja ystävällinen miekkonen puhelimessa totes et voin alkaa kahteleen paluu lentoja et tuskin asiassa mitään epäselvää on. Aiko soittaa illan aikana vielä takas ja laittaa vakuutuspäätöksen s-postiin tulemaan....

Että tällasta tälläkertaa.. johan täälä kylmä jo alko tullakki.. ei ku puhelinsoittoo odottelemaan.

Talvi tekee tuloaan, munarikasta pääsiäistä kaikille

Kyllä siinä nyt sit niin kävi että viltti ja villasukat piti kaivella kaapin perukoilta, talvi nimittäin näyttäs pikkuhiljaa saapuvan. Tällähetkellä lämpötila taitaa olla vielä alle +20C' ja aamu on jo pitkällä. Toisaalta öiden viileneminen tuntuu varsin miellyttävältä koska taas voi kaivautua peiton alle ja nukkua viileessä huoneessa.. Ja kuuma aamukahviki maistuu paljo paremmalta näin koleana aamuna. Ja nyt jos joku sielä miettii et ei toi vielä kovin kylmältä vaikuta, niin voin kertoo et ku on asustellu 1,5 kuukautta noin +35C' lämpötilassa, niin alle +20C' tuntuu jo aika jäätävältä :D Windhoekin sää

Kerkesin jo aiemmin pohtia et Suomen kesää on hiukan ikävä, mut aamulenkki tihkusateessa sai ehkä ajatuksen muuttumaan.. ;) Sauna kyllä tosin nyt maistuis.

Pääsiäisviikonlopun kunniaks lähestulkoon kaikki opiskelijat on suunnannu lomille ja yliopisto on melkeen tyhjä. Mie päätinki sit hyödyntää loman vähä toisella tavalla, pöydällä oottaa iso nippu artikkeleita luettavaks ja nyt olis tarkotus saada kandia etenemään. Ja tämän aamun aamiaispuuro sai vaihtua keittettyihin kananmuniin, jottei tämäkään pääsiäinen ihan munattomaks jäis. Erittäin hyvää ja munarikasta pääsiäistä kaikille. :)

Seikkailua vuorilla

Oltiin jo aiemmin pohdittu et lähettäs tutkailemaan lähellä sijaitsevia vuoria, ja jätkät jo yhtenä viikonloppuna oliki käyny pitemmän lenkin mut päättivät vesipulan takia palata takas. Tästä viisastuneenä päätettiin ottaa vettä mukaan niin paljo ku sitä mahtuis ja jaksettaisiin raahata (ja se kannatti).

Sovittiin et mukaan lähtee vaihtareiden lisäks myös työharjotteluaan täälä tekevät rempseet neitokaiset. Ja niinpä lähtö oliski sit lauantaiaamuna seiskalta suht isolla porukalla. Ihan niin ei sit kuitenkaan käyny...johtuen perjantai-iltana järjestetyistä grillibileistä.. Pari vaihtaria ilmotti jo illan aikana et ei taida olla aamulla vaelluskunnossa..ja pari muuta oli sitä mieltä et varmasti selviivät aamulla mukaan.. "Lyödäänkö vaikka vetoa et kykenen aamulla lähteen?" ....ja kappas muuan miekkonen on miulle ravintolasafkan velkaa.. 

Näytti siltä et saatais reissu tehdä pelkästään suomalaisten neitokaisten voimin, mutta hienoisena yllätyksenä paikalle raahautui pienehköä krapulaa (humalaa?) sairastava yksilö, joka aiko selvitä reissusta ilman aamupalaa ja eväitä... Mukaan lähti myös eräs paikallinen heppu, joka kyllä viiletti ihan omia matkojaan lähes koko reissun.

Alkumatka mentiinkin varsin rivakkaa tahtia (krapulaisella tais olla kiire kotiin) Vauhdikkaan alun jälkeen kipuaminen alko tuottaa kuitenki pientä tuskaa ku kengät oli hiertäny jo edellisen aamun lenkillä molempiin jalkoihin rakot ( noh enää rakoista ei ollu tietookaan, tilalle oli tullu jo kunnon hiertymät).  Huipulle kuitenkin päästiin ja kipuaminen kesti vaan vajaa kolme tuntia parin pikku pysähdyksen kera. Ihan Mount Everest ei meidän vallottama vuori ollu, mut huikeet näkymät jokatapauksessa. Huipulla sit napsittiin kuvia ja syötiin matkaeväänä olleita hedelmiä. Onneks eräs ystävällinen henkilö lahjoitti hyvinvoivalle miekkoselle banaanin, niin ei ihan kuolemaa tarvinnu senkään tehä.. ;D 

Alaspäin tullessa matka taittuki sit aika paljo hitaammin. Rinne oli sen verran jyrkkä et askeleita sai ottaa tosi varovasti (etureidet sai kunnon kyytiä ku joutu kokoajan kulkemaan pienessä kyykkyasennossa).. Mut takas yliopistollekki päästiin pienten mutkien kautta. Viiden tunnin tarpomisen jälkeen olo oli aika jees.. :)

Ja ihan pakko vielä tähän loppuun kertoo mitä tänään tapahtu! Vihdoin ja viimein meidän jääkaapit saapu, eikä ihan mitkä tahansa jääkaapit vaan sellaset, joissa on erillinen pakastin! Aika hyvin tässä onki tullu jo sopeuduttua elämään ilman. Kahvi maistuu jo ihan juotavalta maitojauheen kera, eikä lämmin vesikään enää niin hirveetä oo (on se!)..ja leipäki menee loistavasti ilman levitettä.. Mut nyt on kyllä aika luksus olo siemailla  kylmää vettä jääpalojen kera.

Luulin että on jo joulu ku tämmönen paketti oli ilmestyny huoneeseen

Mörköjä vaatekomerossa

Olihan mielenkiintonen yö.. Illalla jo kuuntelin et jotain ylimäärästä miun vaatekaapissa on ku sieltä kuulu ihan kummallista meteliä. Päällisen tarkastelun tuloksena en löytäny mitään ja olin hiukan ihmeissäni. Sen kummemmin asiaa miettimättä menin nukkumaan..

Sit keskellä yötä miut herättää joku ihme ääni, ihan ku joku raapis kaapin ovee. Pari kertaa unissani taisin vaan käskee sen olla hiljaa ja kääntää kylkee. Sit ku meteli ei lakannu niin oli pakko nousta tarkastaan mistä oli kyse. Yhtäkkiä havahduin että ääni kuuluki ulko-oven eikä kaapin oven takaa. Käytävällä oleva valo loisti oven alta ja teki varjon oven takana olevasta muukalaisesta. Hetken kesti ennenku olin niin hereillä et tajusin raottaa ovee. Eka reaktio oliki sit läimäyttää ovi äkkiä takas kiinni. Sit hirmusta kyytiä laatikolle hakemaan kameraa.. 

Ja tämmönen sielä sitten odotti..

Oli ihan kohtalaisen kokonen kaveri. :) Onneks sattu valitsemaan miun oven, reippaana bilsarinahan tietysti se oli pakko pelastaa ja viedä pihalle.. ;)

Olisin lataillu videoo tänne, niin olisitte kuullu miten iso ääni tuosta lähti...mut eihän tää netti täälä oikeen taho pelittää niin turha yrittää.

Aamulenkillä tikutakujen ja helmikanojen kans

Huh huh, olipas se kivaa! Monena päivänä oon jo pohtinu et lenkille pitäs päästä. Ongelmia lähinnä on tuottanu polttavan kuuma auringonpaiste, jossa hirveesti ei tee mieli juoksennella. Niinpä vaihtoehtona on sit suunnata lenkille joko aikasi aamulla tai illalla. Ilta vaihtoehdon hylkäsin pimeyden takia..Niinpä kello pirisi tänäaamuna puol seiskalta. Eikun lenkkarit jalkaan, musat korville ja menoks.

Päätin alottaa kevyesti ja tehdä pelkän kävelylenkin ja tutkailla lähialueen maisemia auringon noustessa. Matka taittu rattosasti mukavan kivikkosessa ja mäkisessä maastossa kompuroiden. Tunnin kävelyn jälkeen löysinkin sitten itteni kiertämästä yliopiston urheilukenttää juosten. Oli mukava huomata että juoksu kulki ihan eri tavalla +24C' lämpötilassa kuin +35C'.. Puol tuntia kenttää kierrettyäni huomasin joidenkin lintujen ruokailevan vähän matkan päässä. Bilsarinahan tietenkin oli pakko lähtee tutkaileman vähä lähemmin..lintuja lähestyessä tajusin että sielähän on varsin iso parvi helmikanoja (lue: päivän paisti)... Jo edellisella Afrikan reissulla yritettiin pyydystellä kyseisiä lintuja, mut aika heikoin tuloksin. Niinpä päätin antaa niiden olla tällä kertaa ihan rauhassa.

Helmikanojen lisäks tuli törmättyä myös muihin eläin ystäviin kuten itikoihin, jotka yritti syödä miut elävältä. Itikoita kivempi havainto oliki sit tikutakut (maaoravat), joiden ruokailua hiivin tutkimaan melko läheltä. Käärmeitä ei onneks reissulla näkyny vaikka maasto vaikutti varsin otolliselta niitä ajatellen.
Mahtavan aamun kruunas kunnon aamiainen: kaurapuuroo omenalohkojen, banaani-piltin ja goijimarjojen kera! nomnom! Loistava fiilis, erittäin hyvää huomenta vaan kaikille :)

Kyllä opiskelu on rankkaa

Pikkuhiljaa alkaa taas päästä opiskelemisen makuun..jossain määrin. Luentoja ei onneks kovin hurjia määriä oo niin ehtii tehä paljo kaikkee muutaki. Tällä viikolla päästiin ekaa kertaa maastoilemaan, käytiin tekemässä kasviruutulaskentoja..heinät..kuinka ihania olettekaan.. :D Mut kyl ne aina sammalten laskun Suomen soilla voittaa.. Jokaisesta harjotuksesta pitääki sit kirjottaa tieteellinen raportti ja niitten kimpussa on tullu tää viikko pakerrettua, pikkuhiljaa alkaa enkuks kirjottaminenki onnistua. Kauheesti ei oo vielä tullu uusia eläinlajeja vastaan mut kasveja oon kyl oppinu täälä jo aika paljo. Kaikkii kivoja ötököitä vois olla hiukan enemmän ku niitä ei vielä hirveesti oo näkyny.. ensimmäistä kertaa sain vessakaveriks pienen ja söpön hämähäkin, mut niitäkään ei oo täälä vielä kovin montaa vastaan tullu (valitettavasti). Mut eiköhän niitä täälä vielä ehdi näkemään.

Etsi kuvasta hämis

Vessakamu

Tällä viikolla tehtiin myös uus aluevaltaus suuntaamaalla ostoskeskukseen, jossa ei oltu vielä aikasemmin shoppailtu. Käytiin samalla syömässä myös pikaruokalassa, josta sai hiukan erilaista sapuskaa ku Suomesta. Otin nimittäin ison läjän ribsejä, ja hintakaan ei ollu päätähuimaava kuten liha ei täälä yleensäkkään oo kallista. Käytiin myös tutustumassa Hilton hotellin maisemabaariin ja uima-altaaseen. Näkymä oli huikee ja paikka muutenki oli ihan ok..;D

Hilton hotellin allas

Maisemaa hotellin katolta

Rusketusta kaipailen

Viikonloppu hujahtikin sitten altaalla loikoillen ja grillibileissä syöden. Perjantaina yliopistolla järjestettiin biletapahtuma, jossa oli tarjolla alkoholia huokeaan hintaan seka kapanaa eli paikallista grilliherkkua (nautaa). Miulla oli kuintenki päivä menny maastossa kasvilaskentoja tehdessä, joten en hirvittävän kauan bileissä jaksanu viihtyä (taaskaan!). Lauantaina saatiin kutsu eräiden saksalaisten opiskelijoiden luo, jossa grillailtiin ja vietettiin mukava ilta porukalla.

Jätkät edustaa

Nomnom :)

Saksalaisten luota grillibileistä